TEKSTI: PAULA HARMAALA

Nuorempana minulla oli keskeneräisiä bisneksiä ulosottomiehen kanssa. Kun tunne ja järki ovat vastakkain, silloin tunne ohjaa arjen valintoja.

Vaikka lama 90-luvun alussa oli pahimmillaan, ei se vaikuttanut siihen, etteikö minulla olisi ollut töitä. Olen aina ollut hyvä hankkimaan tuloja ja meninkin suoraan töihin heti armeijan jälkeen. Palkka ei ollut häävi, mutta ylitöitä ja hanttihommia tekemällä tienasin ihan hyvin. Nautin säännöllisestä mukavasta kuukausitulosta.

Olin kotona oppinut mallin, että kun tehdään pitkää päivää, vastapainona pidän huolta itsestäni tekemällä mukavia juttuja ja ostamalla kivoja vaatteita.

Köyhä tapa käyttää rahaa

Elämäntapani ei koskaan mennyt sillä tapaa överiksi, että olisin ostanut kalliin auton tai ulkomaan reissun. Elin vain pikkuhiljaa yli varojeni. Toinen nimitys tälle on köyhä tapa käyttää rahaa. Kaikki mikä tulee, myös menee.

Kun palkka tuli, ensimmäinen viikko tehtiin mukavia asioita. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Pari seuraavaa viikkoa kului normaalin elämän merkeissä.

Kuukauden viimeinen viikko jännitettiin, onko kortilla rahaa vai ei. Varmuuden vuoksi tein ostot Visan puolelta.

Lähdin velkaantumaan ihan tavallisessa arjessa. Jos kaupassa oli joku kiva vaate alennusmyynnissä, ei haitannut, jos tilillä ei ollut sillä hetkellä rahaa. Ostin luotolla ja ajattelin maksavani velan ensi kuussa pois.

Tällä menolla raha-asioissa kasaantui pikkuhiljaa takamatkaa. Käytännössä raha valui sormieni välistä, eikä mitään isompaa ostoksistani jäänyt käteen.

Yhteiselämä pysäytti

Tilanne kulminoitui tavatessani tulevan lasteni äidin. Lähdimme rakentamaan perhettä ja asunnon osto tuli ajankohtaiseksi. Kun piti mennä asuntokauppoja tekemään, minulla olikin kymppitonni velkaa ja luottotiedot menneet.

Parikymppiselle kaverille oli kova paikka myöntää, että oli omalla tekemisellään aiheuttanut itsellensä tällaisen ti- lanteen. Toinen kova paikka oli kertoa asiasta omalle lähi- piirille, vanhemmille ja puolisolle.

Lähipiirin takauksilla sain maksettua rästit pois ja tasattua pöydän. Sen jälkeen pidin vissin huolen siitä, ettei tilan- ne enää koskaan päässyt menemään niin pahaksi.

Henkilökohtaista rahatarinaani se ei kuitenkaan muuttanut. Elin yhä edelleen kädestä suuhun. Luottokortit olivat tapissa ja tili tyhjä aina siihen asti, kunnes palkka tuli.
Jos silloin olisi tullut vastaava tilanne kuin keväällä 2020 Suomen sulkeutuessa koronan vuoksi, mitään taloudellista reserviä tilanteesta selviymiseen ei olisi ollut.

Siinä missä puolisoni oli säästäväisestä perheestä, itse taas pidin huolen siitä, että raha joka tuli myös meni.

Rahasta puhuminen aiheutti kotona epätasa-arvoisen tilanteen. Koska olin hankkiutunut rahan kanssa ongelmiin, puhuimme asiasta ihan eri suunnista. Toinen puhui ylhäältä, toinen alhaalta.

Raha puheenaiheena oli hyvin negatiivinen asia, joka vielä entisestään vahvisti negatiivista suhdettani rahaan.

Mitä haluan elämässäni saavuttaa?

Viitisen vuotta sitten havahduin miettimään omaa tulevaisuuttani, koin olevani elämäni puolessa välissä. Mitä haluan elämässäni saavuttaa, mitä haluan kokea, nähdä? Joka kohdassa tuli vastaan kysymys, mihin minulla on taloudellisesti varaa.

Tuloni olivat moninkertaistuneet ja voisi sanoa, että suomalaisittain tienasin oikein hyvin. Tulojeni puolesta menin heittämällä parhaimpaan kymmeneen prosenttiin.

Silti tilanne pankkitilillä oli yhtä huono, mitä se oli ollut parikymppisenä. Ymmärsin, ettei kyse ollut tulojen suuruudesta vaan siitä mitä teen.

Olin itse omin pikku kätösin sabotoinut elämäni. Ymmärsin, että minun pitää tehdä jotain itselleni, omalle rahankäytölle, omille ajatuksilleni.
Liikun työkseni paljon autolla, ajan 80 000 kilometriä vuodessa. Aloin kuunnella automatkoilla äänikirjoja, jotka liittyvät oman talouden kehittämiseen.

Ensimmäisen vuoden aikana kuuntelin noin sata kirjaa. Se ei kuitenkaan muuttanut suhdettani rahaan. Kirjojen myötä kyllä tiesin sen, mitä pitäisi tehdä, mutta opit eivät muuttuneet konkretiaksi. Pelkkä tieto ei riittänyt muutokseen, koska tunne meni edelle.

On olemassa köyhä, keskiluokkainen ja vauras tapa käyttää rahaa. Onko suhteesi rahaan niukka vai runsas, määrittää paljon tätä asiaa.

Rahatarinaa ymmärtämällä maaliin

Viimein vastaan tuli Mikko Sjögrenin Tunne taloutesi, tunnetaloutesi -kirja, jonka myötä päädyin Varapuun Taitavaksi Rahan Kanssa -valmennukseen.

Päädyin ensimmäistä kertaa pohtimaan sitä, mistä suhteeni rahaan on tullut. Mistä olen oppinut rahankäyttömallini? Miten se vaikuttaa minuun tänä päivänä?

Samalla minulle avautui se, etten ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan. Jokainen täällä on tehnyt rahan kanssa asioita, joita ei tekisi enää uudestaan. Tämän oivalluksen kautta pääsin eroon huonommuuden leimasta itseäni kohtaan ja sitä kautta asiassa eteenpäin.

Ymmärsin rahatarinan olevan keskeisessä osassa tässä kaikessa. Minun piti muuttaa oma suhtautumiseni rahaa kohtaan. Valmennuksen myötä pääsin oman päänuppini kanssa sujuiksi. En enää itse sabotoinut omaa taloudellista kehitystä.

Keväällä 2020 koronakriisin iskiessä täydellä laidalla, taloudellinen reservini oli kunnossa. Raha ei ollut enää minkäänlainen huolenaihe.

Elämässäni tapahtunut muutos on ollut suuri. Kun varaudutaan asioihin, tarkoittaa se samalla sitä, että elämässä varaudutaan muutenkin tulevaan. Kaikessa tässä tarkoituksena on luoda mielenrauhaa.

Tunne asia

Olen omassa elämässäni huomannut, että jos asioita aletaan tekemään tahdonvoimalla, lopputulos ei ole häävi — oli kyse sitten säästämisestä tai laihduttamisesta.

Jos lähden jokaista suupalaa vahtimaan ja kituuttamaan, olen hirveän ärtynyt. Mikäli sen sijaan pystyn opettelemaan, miten tehdä hyvänmakuista laihtumista edistävää ruokaa, lopputulos on positiivinen.

Vaurastumisen näkökulmasta pelkkä menojen pienentäminen ja jokaisesta eurosta niuhottaminen vain pienen- tää ajattelua, kun tärkeää on nimenomaan laajentaa sitä.
Miten saada kerrytettyä rahaa ilman, että se aiheuttaa kutistumista?

Olen opetellut tuntemaan numeroni, jolloin tiedän, mi- hin raha menee. Arvioin kulutustani 80/20-periaatteella. Erottelen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja niihin panostan. Kaikki ylimääräinen hölynpöly pienennetään, jolloin raha ei valu sormien välistä. Entä olisiko joitain vastuita, joita pystyisi jättämään pois?

Lelut vaihtuvat nautintoon

Omistin moottoripyörän, jolla oli oikein mukava lähteä kaksi päällä ajoon ja tehdä pidempiä reissuja.

Erään kesän jälkeen laskin, missä kaikkialla oli pyörän kanssa tultu käytyä. Huomasin, että ainoa reissu sinä vuonna oli ollut käynti asuntomessuilla. Edestakaisen matkan pituus oli neljätoista kilometriä. Kun jo pelkät vakuutus- maksut olivat 1500 euroa vuodessa, oli siinä kilometrille kertynyt hintaa.

Kun elintaso nousee, silloin helposti alkaa hankkia tällaisia leluja. Vastuut kasvavat ja menot voivat olla yllättävänkin suuria.

Moottoripyöräilyssä saan kiksit ilmavirrasta. Saman nautinnon pystyy toteuttamaan myös vuokrapyörällä, jonka saa alle huomattavasti halvemmalla. Rahaa säästyy ja resursseja vapautuu myös pyörän ylläpidosta.

Intohimoni on ajaminen, ei moottoripyörän omistaminen tai sen huoltaminen.

Harrastukset rahaksi

Harrastuksesta voi myös kehittää lähteen lisätuloille. Nautin suuresti livekeikoilla käymisestä, joten miksi en yhdistäisi huvia ja hyötyä osallistumalla keikoille järjestys- miehenä.

Kuulen saman musiikin kuin maksavat asiakkaat ja pää- sen nauttimaan keikan positiivisesta fiiliksestä, kun ihmiset ovat hyvällä tuulella.
Tällä reseptillä pystynyt pitämään elämänlaadun korkealla ja säästämään samalla kulupuolelta. Isossa kuvassa on aina tärkeää saada tulopuolta kasvatettua.

Korkoa korolle ilmiö toimii molempiin suuntiin

Korkoa korolle -periaate on ihmismielelle hankala, mutta se kannattaa sisäistää. Korkoa seuraa eksponentiaalinen kasvu pitkällä aikavälillä.

Alussa tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta ensimmäisten vuosien jälkeen eksoponentiaalinen kasvu alkaa näkyä. Vaurastumisen kaava ei ota kantaa siihen, toimiiko korkoa korolle -ilmiö meidän puolestamme vai meitä vastaan. Pidän tarkan huolen siitä, että sijoitukseni kasvavat korkoa korolle, eivät velat.

Luottokorttivelan pitäminen on kuin hölmöläisen matontekoa. Yhdessä päässä mattoa sijoituksilla hankitaan tuloja, mutta korttivelalla ne toisessa päässä mattoa mitätöityvät.

Henkilökohtainen kasvu motivaattorina

Raha-asioissa minua on vienyt eteenpäin halu opiskella jatkuvasti paremmaksi. On ollut tärkeää oivaltaa, että jos ei itse panosta huolelliseen opiskeluun, kuka siihen panostaa sinun puolestasi? Ei kukaan.

Kun opettelee sijoittamaan paremmin, osaamisen kautta saa tuloksia ja on itse saamassa kakusta isompaa palaa.

Vaurastumisen näkökulmasta kaikista tärkeintä on ollut kasvaa itse. Itseä ei voi säästää vauraaksi, vaan se tapahtuu kasvun kautta.

Petri Wirzenius on Varapuun valmentaja ja yrittäjä, joka kirjoittaa tällä hetkellä kirjaa onnellisuudesta.

PETRIN VINKKI: Miten saada kokonaisvaltaisesti vauras elämä

Onko elämänpyöräsi pyöreä vai kulmikas?

Vauras elämä on kuin neljään osaan jaettu elämänpyörä. Siihen kuuluvat raha, fyysinen terveys, henkinen terveys ja ihmissuhteet.

Jos näistä kolme osaa on kunnossa, mutta neljäs puut-tuu, pyörän liike käy hyvin pomppuiseksi. Monesti raha on resurssi, jolla hoidetaan muita osia.

Jokaisella tarpeet ja lähtökohdat ovat erilaiset. Vaurastumisen kaava on hyvin yksinkertainen. Tarvitaan aikaa, rahaa ja korkoa korolle.

Kaikilla on aikaa yhtä paljon, 24 tuntia vuorokaudessa. Jotta vaurastumisen rullan saa toimimaan mahdollisimman hyvin, sijoitusajan pitää olla mahdollisimman pitkä eli tulee aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Älä siis odota parasta mahdollista suunnitelmaa, vaan lähde liikkeelle. Sijoitusaika on kaikki kaikessa!

Muista aina, että voit käyttää ajalliset ja taloudelliset resurssit omien tavoitteidesi saavuttamiseen sekä arvojesi mukaiseen toimintaan.

19-vuotiaana: Laita 100 euroa sivuun joka kuukausi siihen asti, kunnes täytät 65-vuotta. Satanen kuussa tekee 1200 euroa vuodessa. Rahaa laitetaan sivuun yhteensä 55 200 euroa. 10 % korkoa korolle -tuotolla sinulla on rahaa 65-vuotiaana miljoona euroa.